Käyttäjät
  Käyttäjätunnus:
  
  Salasana:
  

  
Muista sisäänkirjautuminen.
Menu
Yhteistyössä
Satunnainen kuva

Teeri
Teeri
heka
Kommentteja: 0
Etsi

 
 

 Lahjoita
Auta pitämään jousella.net toiminnassa osallistumalla palvelinkustannuksiin. KIITOS!

 Kaupalliset

Supikoira

Fasaani
Supikoira
Supikoira
Kuvaus: Oli syyskuun alkupäiviä Äiti oli pyytänyt mökille puita pilkkomaan talven varalle, lupasin tulla. Puut tuli siis pilkottua, kello läheni jo 18:sta ja tuli mieleeni, että tässähän voisi mennä vaikka passiin illaksi, ehtisin sopivaksi puuhun. Puin camo-vaatteet päälleni ja otin esille jouseni, nuoleni ja ammuin muutaman sarjan. Totesin, että mieshän toimii kuin kone, kaikki nuolet olivat siellä missä pitikin ja ei kun ständille passiin...

Kun olin kävellyt jo jonkin matkaan tuli mieleen Buttalo! Minullahan oli buttalo autossa. No, päätin että sitähän pitää kokeilla ja takaisin mökille.

Olin jo aikaisemmin etsinyt sopivan ständipaikan, haaskapaikan läheltä josta pystyin seuraamaan kahta eri polkua, sekä haaskaa. Olen langottanut (pingottanut ohuen greppilangan tai ohuen risun polun yli sopivalle korkeudelle, että eläin kulkiessa katkaisee langan tai pudottaa risun), jotta näkisin, onko ne ”kuumia polkuja”.

Alun eestaas sekoiluiden jälkeen vihdoin pääsin ständille, kiinnitin itseni valjaisiin ja kokeilin jousen kanssa eri ampumakulmia istuen ja seisoen. Vasemmalle puolelle ampumakulmat tuntuivat hyviltä joko istuen tai seisoen, sekä polulle oli sopiva matka n. 25m, tämä oli pääsuunta. Oikealle en pystynyt ampumaan istuallaan ollenkaan, koska polku meni lähes ständin alta. Piti nousta seisomaan ”roikkua” valjaitten varassa, jotta pystyisi jännittämään jousen. Lisäksi ampumakulma oli lähes suoraan ständiltä alas eli aika paha rasti.

Siinä vähän yli seiskan maissa olin saanut kaikki valmistelut tehtyä. Rauhotuin istuskelemaan ja tarkkailemaan kaunista syksyistä metsää. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli tosi hieno keli, lämpöä riitti eikä tarvinnut palella. Sen verran kylmiä kelejä oli ollut, ettei hyttysiä ja muita verenimijöitä pörränyt, vaan ainoastaan muutama vaikeasti tapettava hirvikärpänen tunkeutui kasvosuojan sisälle. Siinä hirvikärpäsiä listien ja ympäristöä kuulostelen annoin ajan kulua ja päätin kasin maissa käyttää buttaloa ekan kerran

Mutta eipä tarvinnut odotella kasia, kun noin kymmentä vaille kasi ”kolli” ilmoitti itsestään, ”että täällä sitä ollaan, parasta A-ryhmää ja valmiina pienne lemmen leikkiin ja pikkukollit pysykää pois alueelta” eikä se mielestäni ollut kovin kaukana minusta, ehkä noin 300-400 m. Päätin vastata, painoin vienon ”piiauu”, johon kuitti tuli välittömästi ”, täällä ollaan bäby, oota siellä mä tuun”. En uskaltanut painaa uudestaan, vaan jäin odottamaan ”sulhasta”, joka tuntui olevan TOSI innostunut ja piti kovasti meteliä itsestään .” Mä oon seudun kovin kolli” se nauku tullessaan. Oli pakko nousta seisomaan, koska ääni kuului oikealta puoleltani ja takaa. Nyt kuuluu jo askeleitakin, muminaa ja maiskutusta sekä aika aggressiivista nauuntaa ”. Missä sä oot bäby, isi tulee täältä!, no hei tää ei oo kivaa, tuu esiin bäby! vai ootsä semmonen vaikeesti lähestytävä tyyppi hä? kyllä mä sut löydän...”Tulosuunta oli siirtynyt vasemmalle, mutta edelleen takaa.

Nyt pitäisi ”kollin” jo näkyä, se on tuossa kuusikossa, kuulen askelia, syke on jo noussut varmaan 200, suuta kuivaa ja hengitys salpautuu, veri kiehuu, kaikki aistit valmiina toimimaan. Odotan milloin kolli tulee näkyviin. Edelleen on vähän huono ampumakulma vasemmalle, kuitenkin, mutta taakse! En näe Kunigas-Kollia , mutta askelten äänen kuulen, selvästi osaa mennä tosi ovelasti kuusikossa. Kuulen askelten loittonevan, päätän painaa buttaloa ”piiauu”, johon ”Kolli” vastaa välittömästi. ”Nyt saa tää pelleily loppua, joko sä annat tai mä meen muualle”. Kolli on jo ehtinyt kiertää minut ja ääni kuuluu nyt etuoikealta. Painan vienon ”piiauu”, johon kolli vastaa ” No hyvä on bäby mä tuun , mut et sitten piileskele, tuut esiin ja hoidetaan homma niinkuin aikuiset eikx jeee bäby”.

Kuulen askelten lähestyvän suoraan ständiä kohti etuoikealta, siirryn hiljalleen valjaiden varaan, nostan jousen varovasti valmiiksi ja odotan ”Kollin” tulevan esiin. Ja vihdoin, siinä se on suoraan ständin alla, se pysähtyy, ihmettelee, tässä sen bäbyn pitäisi olla? Samaan aikaan viritän jouseni, liike ilmeisesti tarttui ”kollin” silmäkulmaan ja se hetken katsoo suoraan minua ja minä sitä. Otin pisteen ja lähetin terveiset bäbyltä..
Katsottu: 44981
Ladattu: 0
Pisteet: 4.59 (Arvosteluja:12)
Tiedostokoko: 100.1 KB
Julkaistu: 18.12.2004 02:59 JJ.Hunter
Avainsanat: Supikoira

Kommentti: Kirjoittaja:
onnea15.07.2007 21:01

hieno kuva

 Offline
Käyttäjä

Rekisteröitynyt: 13.07.2007
Kommentteja: 3
aikaa jo kulunut on...04.08.2006 22:46

silti tarinasi saa lukiankin kokemaan osan tuosta tunteesta jonka itse revit tilanteesta. Onnistunut jahti joka varmasti sai ansaitsemansa paikan muistin lokeroissa. onnea tuholaan kaadosta näin pitkälti jälkikäteen.

great Offline
Käyttäjä

Rekisteröitynyt: 23.05.2006
Kommentteja: 18
great http://www.brhunting.fi
Hieno kuva,24.03.2005 17:48

olen aina haaveillut kaataa supikoiran metsästysjousellani. Yllätin että sinullakin on perinteinen 'puukeppi'. Niin minullakin. Vastakaarijousi.
Mikä on sinun mielestäsi tärkein aika kyttää tai hiipitää?

Voin ilmoittaa henhilökohtainen sähköpostiosoitteeni.

Terveisiä Etelä Karjalasta, Torsten

torsten Offline
Käyttäjä

Rekisteröitynyt: 09.03.2005
Kommentteja: 1
torsten
Ammattimies29.12.2004 08:05

On kokemuksena varmaan hieno kun saa kutsumalla tulemaan
saaliin hollille ja sen nurin. Se on huomattavasti vaikeampaa
kuin odottaa passiivisena passissa ja ampua omia aikoja tulevat.

Jouko Kulin Offline
Käyttäjä

Rekisteröitynyt: 23.11.2004
Kommentteja: 63
Jouko Kulin
Buttalo?22.12.2004 15:04

Hieno kokemus! Kertoisitko kanssaveljille mikä se buttalo-houkutin on ja mistä sellaisen saa!? Kiitos!

antsu Offline
Käyttäjä

Rekisteröitynyt: 07.12.2006
Kommentteja: 64
antsu






Powered by 4images 1.7 ©    -   Jousella Ja Nuolella 2004 - 2018 ©