 |
| Käyttäjät |
|
| Menu |
|
|
| Yhteistyössä |
|
|
|
|
| Satunnainen kuva |
|
Supi
MKL
Kommentteja: 0
|
|
| Etsi |
|
|
|
Auta pitämään jousella.net toiminnassa osallistumalla palvelinkustannuksiin. KIITOS!
|
| Kaupalliset |
|
|
|
|
|
 |
|
| Metso |
| Kuvaus: |
4.10.14
Seuraava päivä jatkui sitten mukavasti. Tunnin kiinteä teerihaukku, johon en onnistunut. Haukusta karkasi iso musta teeri. Näin haukusta jousella ammuttu teeri jäi vielä haaveksi.
Sitten tuli vielä muutamia mukavia tilanteita pitkin päivää, eikä haitannut vaikka ei onnistunut tai ei tullut paikkaa. Se kuuluu jousimetsästyksen luonteeseen. Tänä päivänä olisi ollut 2 paikkaa, josta ruutiaseella olisi linnun korjannut. Muuten jousitilanteet olleet sellaisia, että onnistumismahdollisuudet olisi olleet samat. Tämä näin, kun en ammu koskaan lentoon, lähtevää perään tai yleensäkään toteamatta koiran merkinnän laatua, oli ase mikä tahansa. Yleensä ollaan haulikkohollilla. Illaksi olin luvannut tulla kotiin, joten pidettiin vain lyhyitä taukoja. Se hiukka harmitti, olisi ollut mukava keitellä. Aamulla jäi lähtö myöhäiseen kun nukuin niin sikeästi, ettei kelloa kuullut. Onneksi oli suklaata, leipiä ja vanhenevia enegiageelejä, näillä vaan hommaan tuli työn maku. Luvattu mitä luvattu. Koira työsti mukavasti, tuulisesta säästä huolimatta. Puustalöydöt olivat vain vähän huonosti merkittyjä.
Vihoin viimein jo illan alkaessa muistutella olemassaolostaan, kajahti haukku puustalöytönä, ja kiinteytyi. Nyt olikin helppoa, kun maa oli harvaa, osin louhikkoa. Vaan helppoa ei ollut lähestyä.
Pääsin puiden ja pensaiden katveessa näköetäisyydelle. Koira haukkui tiheään männynkäkkärään. Ja ihan kuin metso olisi istunut latvatupsussa. Vaan milläpä ampumaetäisyydelle. Noin kymmenen metrin päästä haukkupuusta oli pieni kuusi, jonka suojissa, voisi yrittää operoida jousen ampumakuntoon, ammuttava olisi aika heikosta asennosta. Mutta millä tuonne kuusen taakse. Aivan avointa maata 50 metriä. Pieniä varpuja ja parikymmentäsenttisiä katajatupsuja ja harvakseltaan. Vetäisin putkihuivin kasvojen suojaksi. Päätin edetä nk. matalaa ryömintää käyttäen. Jousta kiinni tähtäinrungosta ja käden päälle, pinnit suojaan. Parinkymmen sentin hitain "nykäyksin" etenin kohti suojaa. Matala tarkka-ampuja ryömintä tai "sniper's crawl" taitaa olla virallinen termi. Vaan metsässäpä ei termeillä, kirjatiedolla ja loppututkinnoilla pelata. En edes ajatellut kelloa. Veto kerrallaan, sydän hakkasi, lentoonlähtöääntä ei kuulunut. Koira tottuneesti kiersi toiselle puolelle puuta ja kiihdytti haukkua kun näki minun lähestyvän. Noinkohan tuo tajusi, että siirtyminen kauemmas puusta ja haukun kiihdytys vetivät metson huomion puoleensa. Todennäköisesti tajusi, sillä pystykorvat ovat viisaita koiria.
Viimein olin kuusen takana. Olisi kokonaan eri juttu, miten sain väänneltyä itseni sopivaan oksanrakoon auttavaan ampuma-asentoon. Niin vain olin polvella ja metso kympissä. "Ptäfff", ja ilma oli sakeanaan höyheniä ja siiveniskuja. Nuoli putosi lähelle. Napakymppi. Iso lintu. Oli tyytyväisyyden paikka. Pihka on alkanut vanhentua, mutta järki on lisääntynyt vauhdin kustannuksella. Taistelijapari oli onnistunut jälleen.
Metsä vaatii veronsa: "Pimeydessä kulki jälleen polut petojen", lopuksi otsalampun valossa. Kotona olin "vaihteeksi" puolilta öin.
Seuraavaksi haen Pihkalle maksalaatikkoa ja silavaa kaupasta.
"Yö on saalistajan, päivät perhosten
Pimeydessä kulkee polut petojen
Yö on ylpeän, päivät nöyrien
Varjossa kiiluu silmät saalistajien
Saalistaja!
Hiljaisuudessa vaanit, varjoista vakoilet
On kohteesi yksin, toiste mieti et
Nopeana hyökkäät, teet sen yllättäen
Sinä kuulut sukuun petoeläinten, woo-oo-oh"
-Jarkko Ahola ja Teräsbetoni- |
|
Katsottu: 11192
Ladattu: 0
Pisteet: 0.00 (Arvosteluja:0)
Tiedostokoko: 93.5 KB
|
| Julkaistu: |
05.10.2014 12:56 Iivana |
| Avainsanat: |
|
|
| Kommentti: |
Kirjoittaja: |
|
|
|
|
Sorsa
