Käyttäjät
  Käyttäjätunnus:
  
  Salasana:
  

  
Muista sisäänkirjautuminen.
Menu
Yhteistyössä
Satunnainen kuva

Majavapaistit
Majavapaistit
suvikunnas
Kommentteja: 1
Etsi

 
 

 Lahjoita
Auta pitämään jousella.net toiminnassa osallistumalla palvelinkustannuksiin. KIITOS!

 Kaupalliset

METSO

METSO Rusakko
METSO
METSO
Kuvaus: 17.-19.9.2011
Metso 4
Aamulla Pihkalla ei ollutkaan enää kiire mihinkään. Itsellä painoi vähän rakennushommat, joten tänä aamuna piti herätä aikaisin ja katsoa lyhin reitti. Silti matkaa tulisi noin 15 kilometriä.
Lähdettiin lompsimaan. Nyt oli edellisiä päiviä kuivempi ilma, joten aamulla oli vaikeuksia puissa istuvien lintujen kanssa. Saattoi se väsy painaa kaverillakin. Nytpä ei linnut kestäneet haukkua, vaan sain yhden hyvän uusinnan, joka sekin karkkosi, kun lintu vaihtoi maata suon toisella puolella olevaan. Tässä olikin päivän paras tilanne. Ensihaukun jälkeen 300 metrin seuraaminen ja uusinta josta karkko. Tämän jälkeen lyhyt uusinta 500 metrin päässä, josta sitten vaihto oravaan noin sadan metrin päähän viimeisestä metsohaukusta. Mittasin matkat gepsillä, ja olin hyvin tyytyväinen koiran työskentelyyn. Tähän mennessä Pihkalla oli ollut aina vähän kaikenlaisia vinkeitä, mutta nyt alkoi olla tekemisen meinikin. Hyvinhän se oli tähänkin mennessä pelannut, mutta nyt alkoi tipahdella aina niitä helmiä välistä yhä useammin. Se jos mikä lämmitti mieltä. Pihkalla oli ikää neljä vuotta, ja tämä oli tietysti odotettavissakin, kunhan pahin höyry katoaa ja itsellä riittää malttia.
Väsy ja kuiva keli vaivasivat, joten päästiin siirtymään melko vähin tapahtumin hyvän matkaa. Lintuja oli, mutta niistä ei nyt tullut lyhyitä haukkuja kummempia. Se ei haitannu, pääsisin jopa ennen puolta yötä kotiin. Päivä alkoi kallistua jo iltaan, kun sitten alkoi taas kulkea. Harvat maat ja jo saatu saalis aiheuttivat sen, että en enää ottanut pyyntiä niin tosissaan. Yritin saada uusintahaukkuja tai puhtaita puustalöytöjä vainulla. Nyt ne oli melko helppo todentaa, kun koira kulki kuulomatkan päässä. Vihdoin ja viimein eräältä harvalta kankaalta alkoi kyselevä haukku, eikä lentoääniä kuulunut, joten lintu löytyi puusta. Haukku oli niin harvassa, että kaivoin repusta esiin salaisen aseeni “Raukkiksen”. Raukkis on kasvot peittävä verkkonaamio ja nyt oli sellainen koulutuksellinen pakkotila, että oli turvaduttava naamiointiin. Normaalisti minulla on vain pipo tai huivi ja ihan tavallinen vihreä retkipuku. Puvussa ei ole muuta erikoista kuin se, että se ei kahise. Se on nykyisin kyllä erikoisominaisuus, koska kaikki “höpö-texit” ovat minun mielestä niin äänekkäitä, ettei kuule edes omaa ääntään. Lippistä en ole käyttänyt, koska se vaikeuttaa jousella ampumista. Ei muuta kuin raukkis päähän ja ryömimään haukulle niitä vähiä suojia hyväksikäyttäen.
Metso istui latvatupsun sisässä ja sinne oli kokeiltava. Otin leikkurinuolen, koska bluntisysteemeissä olevat väkäset olivivat tarttuneet oksiin. Leikkuri ainoastaan saattaisi hidastua pienistä oksista, mutta tappaisi silti. Pääsin kymppiin, ja olin ihan avoimella. Kun raukkis oli alunperin hyttyshuppu, niin se piti ottaa pois päästä ennen laukausta. Hitaan liikesarjan jälkeen lintu istui puussa edelleen! Nuoli osui ja lintu lähti lentämään alaspäin ja Pihka sai metson kiinni. Harmi vain, että trofeeluokan pyrstö irtosi kokonaan. Lintua nylkiessäni huomasin, että leikkuri oli lävistänyt keuhkon ja katkaissut sydämestä verisuonituksen. Jos ei olisi ollut koiraa niin takuuvarma hukka ja kuolema. Leikkurina minulla oli Muzzy 100 gr 3 teräinen. Nuolta ei löytynyt vaikka kävin kompassisuunnalla 250 metrin päässä katsomassa. Alkoi olla painoa repussa ja matkaa autolle melkoisesti. Joesta olisi vielä päästävä yli valoisalla ja kotiin mieluiten ihmisten ajoissa. Nyt kaikki tulevat haukut olisivat vähemmän toivottuja, muuten olisi luvassa yksi lisäyö ja helkatin aikainen herätys. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja ilta päättyi kotona karjalaisen sananlaskun mukaisesti: “Mänin metzäh metson sain, a tulin kodih koppalon”...
Siinä oli kolme päivää ja kartalla noin 35 km täyttä jousimetsästystä!
Katsottu: 4281
Ladattu: 0
Pisteet: 5.00 (Arvosteluja:1)
Tiedostokoko: 107.4 KB
Julkaistu: 21.09.2011 17:19 Iivana
Avainsanat:  

Kommentti: Kirjoittaja:
Voe mahoton:)02.10.2011 15:19

Joha on ollu onnistunu pyyntireissu. Kyllä tuollasen reissun jälkeen voikin jo hyvillä mielin keskittyä vaihteeksi vaikka talonrakennukseen. Varsinkaan ku ei taas tähän aikaan linnut jää haukkua kuuntelemaan. Hyvä kun kirjottelit reissusta kunnon tarinaa. Näkyy olevan sinullakin nuo ampumatkat keskimäärin 8-15m. Kyllä sitä yllättävän lähelle haukkupuuta pääsee, kun vaan kärsivällisesti lähestyy. Itellä ollu nuo etäisyydet samaa luokkaa, mitä nyt muutama holli havulintuun tänä syksynä ollu. Melkein joka haukulle tullu päästyä seisaaltaan/kumarassa, ryömimisestä en niin tykkää ku niskat kipeytyy. Yleensä aina haukkupuun vierestä saanu jonkun petäjän hoikan ruotoni näkösuojaksi, sitä pitäny sitten linjassa niin että linnun pyrstö näkyy rungon toiselta puolen, kuitenkin koko ajan tarkkaillen ettei pää kurkista yllättäen. Hitaasti askel askeleelta.. Tosin ite oon kyllä aina turvautunu "raukkikseen", ei tulis mieleenkään yrittää ilman sitä :) vaan näkyy se onnistuvan ilman kasvosuojaakin.
Nythän se on Iivanalla hyvä sauma siirtyä käyttämään sitä jännejousta, kun on jo taljalla tulosta tullu melkosesti. Liekö primijousella koiran haukkuun lintua nykyaikana kukaan saanukaan..

antsu Offline
Käyttäjä

Rekisteröitynyt: 07.12.2006
Kommentteja: 64
antsu






Powered by 4images 1.7 ©    -   Jousella Ja Nuolella 2004 - 2019 ©